
♪ (Experience)
Tarina Unelmasta osa III… Rationaalisuus (osa 4/5)
Siitä on kahdeksan vuotta (3.3.2018) kun avasin mihin pyrin… Jos et ole sitä lukenut... Siihen pääset tästä linkistä… Aloita siitä ja palaa sen jälkeen tähän tarinaan...
linkki… Se ois sateenkaaren pää
Mitä tapahtui, että rupesimme välittämään vain miten paljon rahaa voimme ansaita ja kuinka helpolla? Jos teet hyvää työtä, rahat ovat aina olemassa… Ainakin jollekkin… Monille työ on taakka eikä elämän ilo ja tehtävä... Kaikki, mihin käytämme yhtä paljon aikaa kuin työ... Tulisi olla kaiken siihen käytetyn ajan arvoista… Myös muusta kuin rahan näkökulmasta tarkastellen… Kun jos löydät itsellesi intohimon mistä on myös elannoksi… Et tee ”työtä” päivääkään elämässäsi… Ja näin sinulla on jo puolet Sigmund Freudin yksinkertaisesta reseptistä onnellisuuteen ”työ ja rakkaus”…
Käyn tätä rationaalisuutta läpi näiden kolmen intohimoni Viinin, Juuston ja Leivän näkökulmasta...
Usein keskusteluissa törmään näkemykseen että eihän tuommoista ole mitään järkeä tehdä… Kyllähän sitä voisi vähemmällä työllä ja helpommalla päästä… Varmasti voisi mutta silloin se johtaisi aivan erilaiseen lopputulokseen…
Aloitetaan leivästä ja kun olet varmaan edelliset osat jo lukenut... Hahmotat että leivän ei tule olla vain ravintoa, joka on mahdollisimman tehokasta ja halpaa... Vaan kulttuuria, ollen elämys joka herättää tunteita ja ajatuksia sekä luo muistoja…
Lainaus wikipediasta haulle elämys:
”Elämys on moniaistinen ja merkittävä kokemus, joka voi tuottaa kokijalleen henkilökohtaisen muutoskokemuksen. Elämyksen aikana koettu ja opittu voidaan omaksua osaksi omaa arkipersoonaa, tai elämyksen kokeminen voi johtaa oman maailmankuvan muuttumiseen.
Elämys on siis huomattavasti enemmän kuin mukava ja miellyttävä kokemus tai hyvä palvelu.”
"Elämys on aina henkilökohtainen; ihminen määrittää itse oman elämyskokemuksensa. Elämyksiä ei siten voida takuuvarmasti tuottaa. On kuitenkin mahdollista luoda puitteet, joissa elämysten syntyminen on mahdollista ja jopa todennäköistä."
Hahmotetaan aluksi mittakaavaa… Yrittäjän kokoisessa mittakaavassa tarvitsen jyviä vuodessa ~150 kg leivän tekoon ~2000 vieraalle… Vehnän satoisuuden pyöriessä 3000 – 4000 kg/ha niin pidetään tuota 3000 kg/ha satoisuutena vain että hahmottaminen pysyy riittävän yksinkertaisena… Tuon 150 kg jyvien viljely tuolla 3000 kg/ha satoisuudella vaatisi maata 500 m2 eli puolikkaan omakotitalo tontin… Pystytkö hahmottamaan alan koon tarinan aiemman osan maisemassa?
Käsityössä tehokkuus on tehdä vain se mille on tarvetta… Jos teet käsityönä vaatteita; teet ne varmaankin tilauksesta… Jos viljelet käsityönä; viljelet varmaankin vain sen verran mille on tarve… Ja jos olet kokki; teet vain tilauksesta ja vain sen verran kun on vieraita tulossa, jolloin toiminta on tehokasta ja ei muodostu minkäänlaista hävikkiä… Käsityökin voi olla tehokasta ja rationaalista… Prosessin on vain oltava erilainen kuin teollisessa toiminnassa…
Tuon tarpeen eli 150 kg rahallinen arvo... On vehnän jyvä hinnalla mitä nyt maksan 2,6 €/kg laskettuna 390 € ja sanoisiko yhtälön avoimeksi jättäen että… ”On taidetta ymmärtää rationaalisesti yhtälö ja saattaa työn määrä ja taloudellinen vastine tasapainoon toisinaan monimutkaisen prosessin avulla”...
Juuston tekoon vaadittavat eläimet ovat semmoista mitä en itse pysty alueelle tuomaan... Oma osaaminen, aika ja resussit eivät siihen riitä, mutta sitä ei voi olla kestävä luonnon kannalta jos viljelee pelkästään yksivuotisia kasveja, joten luonnolliseen viljelyyn vaadittavat eläimet tarvitsevat yrittäjän joka ne voi tuoda alueelle... Tässäkin rationaalinen yhtälö onyhtä monimutkaisen prosessintakana… Yrittäjän tulojen on jakauduttava moneen pieneen puroon joista osa on kannattavampia kuin osa, mutta kokonaisuuden on oltavaniin luonnon kuin ihmisen osalta oleva tasapainoinen rationaalinen yhtälö...
Viinin teon rationaalisuus ei ole ollenkaan aikaan saadussa viinissä... Vaan sen tekemisessä… Viini on itselle tehty jaettavaksi ja vaikka itse viiniä voi rationaalisesti ajatellen tehdä tällä hyvin pohjoisella terroirilla hyvin minimaalisen määrän… Sen valmistamisen ja intohimon sen takana voi jakaa huomattavasti useammalle...
Kun jos aina valitsee vain helpoimpia ja kannatavimpia... Jättäen vaikeat ja kannattamattomat asiat tekemättä… Voi huomata että yhtälö ei olekaan niin helppo kuin alunperin ajatteli… Elämässä yleensä vaikeat asiat ovat niitä tärkeimpiä… ”vaihtoehtoinen viljelijä” joka on myös loistava puhuja ja innostava tarinan kertoja: Joel Salatin osaa allegorio tarinoillaan ilmaista tämän kauniisti…
”Imagine a family gathering at Thanksgiving. The family is together and the newest niece, little Amy Sue, she’s eight months, and she’s crawling around on the floor and the adults are talking. Suddenly little Amy Sue grabs a chair leg and pulls herself up for the first time. Probably her mom is the one who sees her first and she exclaims, “Look! Look! There’s Amy Sue! She’s climbing up on the chair for the first time.” Suddenly Amy Sue becomes the center of attention and all the adults look at her and she realizes that she’s the center of attention. First she’s terrified, then she turns into a mom and begins to smile. She loses her focus and her grip and her attention and, plop, down she goes on her diaper. Well what happens? Do all the adults then suddenly get up and surround her and point fingers and accuse her and say, “Well, Amy Sue, if you can’t walk any better than that just quit!” No, of course they don’t! They say, “Try again!” and they help her and they are encouraging.”
Mitä jos olisit silloin 8 kuukauden ikäisenä todennut että tuo näyttää niin vaikealta, että parempi vaan jäädä tänne lattian rajaan… Missä olisit nyt?… ”Elämä on ihmisen parasta aikaa” <Nykäelmä>, mutta yksi tärkeimmistä ja rationaalisimmista asioista itselle on että elämässä löytyy jatkuvuutta…
Rationaalista on nähdä ettei kenenkään tule ”omistaa” maata, rakennuksia tai maisemaa… Ne ovat vain lainassa meillä seuraavalta sukupolvelta ja seuraavalta yrittäjältä...
Kokenut jo, että kun moni katsoo konsepti kuvia hän ajattelee, että tuon arvon on oltava <täytä itse tähän € summa>… Minusta tulee rikas ja tienaan tällä paaaljon rahaa… Vaikka rationaalisesti… Sen arvo voi olla tasan sen verran minkä ja mitä aloittava pienyrittäjä pystyy siitä maksamaan… Koska jos arvo on semmoinen että ainoastaan isompi toimija voi sen ostaa… Ei silloin ole tasapainoa eikä jatkuvuutta… Ei rationaalista syytä lähteä tekemään sitä ”vaikeata”, paljon työtä ja täydellistä omistautumista vievää työtä… Tämä tulee varmasti maksamaan huomattavasti enemmän kuin sen arvo voi ja tulee olemaan… Arvo täytyy vain saada ”monimutkaisen prosessin avulla tasapainoon”… Se ”prosessi” on hallinnollinen osuuskunta...
Kun olin nuori aloittava kokki… Oli muodissa tehdä dekonstruoituja jälkiruokia… Ottaa klassinen omenapiirakka ja rikkoa se… Pitää maut niin että sen tunnistaa, mutta rikkoa kaikki rakenteet ja osat niin että se ei millään tavalla muistuta sitä klassista omenapiirakkaa…
Tuo on paras kuvaus mitä osaan MåjSjo:stä antaa… Ravintola mikä ei ole ravintola… Maatila mikä ei ole maatila… Ja osuuskunta mikä ei ole osuuskunta… Siellä on ne kaikki tutut maut, mutta kaikki perinteiset rakenteet ja osat on rikottu, jonka jälkeen ne on rakennettu uudelleen...
Lohja on omena kaupunki ja MåjSjo on dekonstruoitu omenapiirakka…
Tämä oli vain yhden MåjSjo:n yrittäjän tarina unelmasta… Jokaisella yrittäjällä on omat unelmansa ja itselle rationaalisinta on kuunnella ja auttaa heitä heidän unelmien toteuttamisessa... Yrittäjyyden hienous on vapaus ja luovuus minkä yrittäjyys mahdollistaa...
MåjSjo on yrittäjäyhteisö → ’minä yritän – yritä sinäkin’ – niin substantiivi kuin verbi muodossa...











