Mikko Utter

Se olisi 2 v synttärit... Eli 3.3.2017

Joten jos sitä jakaisi ajatusta työn takaa...
Se mitä teen liittyy mittakaavaan...
8 paikkaisena yhden intohimoisen kokin paikkana pystyn tarjoamaan asioita jotka eivät normaali ravintola koossa riittäisi mihinkään... Pystyn esimerkiksi tällä hetkellä keräämään kotipihalta vaahterasiirappia ja tarjoamaan siitä aikanaan makuja... Pystyn tarjoamaan viinejä jotka isompi kokoisessa paikassa eivät riittäisi mihinkään...
Loppupeleissä kyse ei ole ruoasta tai viinistä...
Vaan välittämisestä... Tarinan ja työn takana on tunne jota välitän... Eli että näen hyvin paljon vaivaa sen eteen että kyläilijät nauttisivat... Ja illan päätteeksi jäisi tunne että "olipas ihanaa... Tätä on ihana muistella pitkään"... Olotila jolla jaksaa taas arkea...
Parasta elämässä on toisen valmistama ruoka...
Kun sen takana on lämpöä ja välittämistä... Ei se kuinka hienoa teknistä osaamista / kikkailua se on... Vaan kun sen takaa löytyy intohimoisia ihmisiä... Kokki, viljelijöitä ja kasvattajia... Jotka näkevät vaivaa sen eteen mitä tekevät... Eivät yritä oikoa ja päästää mahdollisimman helpolla... Vaan välittävät lämpöä... Näkevät sen eteen vaivaa ja siitä johtuen se maistuu yksinkertaisesti hyvältä ja siitä jää suuhun hyvä jälkimaku...
Suhde luomuun ja biodynamisuuteen...
Tätä kysytään aika usein... Enemmän itselle on kyse ihmisistä... Intohimoiset ihmiset yleensä viljelevät joko luomuna tai biodynaamisesti... Oli se sitten sertifioitua tai ei... Kun haluaa tehdä laadultaan mahdollisimman hyvää teho tuotanto ei ole se juttu... Jos Ahtin selleri on yli puolet pienempi kooltaan ja varmasti vielä enemmän satoisuudeltaan... Mutta kun se maistuu vähintään yhtä moninkertaisesti paremmalta kuin se satoisuudessa kärsii on se varmasti kalliimman hintansa arvoinen...
Mitä ihmiset tahtovat...
Kuuntelen aika tarkkaan varsinkin sen mitä "rivien välistä" voi ymmärtää... Enkä usko että ihmiset oikeasti haluavat "uutta... uutta... uutta..." Tule maistamaan kevään uutuudet... "Trendissä nyt on..." Kun oikeasti ihmisiä kuuntelee... Huomaa saman tarinan toistuvan... "oltiin kylässä ja emäntä olikin tehnyt jotain uutta eikä sitä mitä on aina ollut tapana syödä ja jota odotettiin ja olikin tullut pettymys..." Toinen esimerkki on vaalea leipä mitä tarjoan... Tule maistamanaan uusinta leipä trendiä??? Ei... Tämä on käsityötä jonka opettelussa mestariksi kestää vuosikymmeniä... Ja jos nyt aiemmin käyneet tuulettavat kun esittelen leivän... Kertovat nähneensä unta kyseisestä leivästä... Ei ole tarvetta juosta uusimpien trendien perässä keksien pyörää/leipää uudelleen... Vaan jatkettava oman käsityö ammatin "harjoittelemista" joka ikinen päivä... Jotta ne taidot ja se leipä luontaisesti paranee koko ajan... No mistä tämä trendien perässä juokseminen johtuu... Yhteiskunnasta missä elämme? Joka on hyvin kertakäyttö keskeinen... Sosiaalisesta paineesta / käyttäytymisestä... Mainoksista... Uutuutta on helppo myydä... Jonka varmasti huomaa joka ikisestä mainoksesta... Uutuus ei vaan istu ruokaan tai käsityö ammattiin... Ei sen viljelijän kuulu keksiä sitä miten se peruna viljellään uudella tavalla joka vuosi vaan tehdä se huolellisesti... Eikä sen kokin kuulu keksiä sitä miten peruna kypsennetään tai miltä peruna maistuu uudelleen vaan keskittyä sen valmistamiseen huolellisesti...
Mitä seuraavaksi...
Viime syksynä kävi ravintola kriitikko joka kysyi tuon kysymyksen ja se hämmensi... Teenhän sitä mistä suurin osa kokeista haaveilee... Ja olen siinä mielessä hyvin etuoikeutettu... Tavoitteena on kehittyä käsityö ammatissani... Helpompi vastata mitä ei ainakaan... Isompaa tai toisia ravintoloita... Mitä siitä seuraisi... Työn kuvan muutos... En olisi enää leipomassa sitä leipää joka päivä ja tekemässä ruokaa... Sitä mitä rakastan...
Nyt tarina jää kesken kun silmät painuvat liikaa kiinni joten öitä...