8 paikkaisena yhden intohimoisen kokin paikkana pystyn tarjoamaan
asioita jotka eivät normaali ravintola koossa riittäisi
mihinkään... Pystyn esimerkiksi tällä hetkellä keräämään
kotipihalta vaahterasiirappia ja tarjoamaan siitä aikanaan makuja...
Pystyn tarjoamaan viinejä jotka isompi kokoisessa paikassa eivät
riittäisi mihinkään...
Loppupeleissä kyse ei ole ruoasta tai viinistä...
Vaan välittämisestä... Tarinan ja työn takana on tunne jota
välitän... Eli että näen hyvin paljon vaivaa sen eteen että
kyläilijät nauttisivat... Ja illan päätteeksi jäisi tunne että
"olipas ihanaa... Tätä on ihana muistella pitkään"...
Olotila jolla jaksaa taas arkea...
Parasta elämässä on toisen valmistama ruoka...
Kun sen takana on lämpöä ja välittämistä... Ei se kuinka
hienoa teknistä osaamista / kikkailua se on... Vaan kun sen takaa
löytyy intohimoisia ihmisiä... Kokki, viljelijöitä ja
kasvattajia... Jotka näkevät vaivaa sen eteen mitä tekevät...
Eivät yritä oikoa ja päästää mahdollisimman helpolla... Vaan
välittävät lämpöä... Näkevät sen eteen vaivaa ja siitä
johtuen se maistuu yksinkertaisesti hyvältä ja siitä jää suuhun
hyvä jälkimaku...
Suhde luomuun ja biodynamisuuteen...
Tätä kysytään aika usein... Enemmän itselle on kyse
ihmisistä... Intohimoiset ihmiset yleensä viljelevät joko luomuna
tai biodynaamisesti... Oli se sitten sertifioitua tai ei... Kun
haluaa tehdä laadultaan mahdollisimman hyvää teho tuotanto ei ole
se juttu... Jos Ahtin selleri on yli puolet pienempi kooltaan ja
varmasti vielä enemmän satoisuudeltaan... Mutta kun se maistuu
vähintään yhtä moninkertaisesti paremmalta kuin se satoisuudessa
kärsii on se varmasti kalliimman hintansa arvoinen...
Mitä ihmiset tahtovat...
Kuuntelen aika tarkkaan varsinkin sen mitä "rivien välistä"
voi ymmärtää... Enkä usko että ihmiset oikeasti haluavat
"uutta... uutta... uutta..." Tule maistamaan kevään
uutuudet... "Trendissä nyt on..." Kun oikeasti ihmisiä
kuuntelee... Huomaa saman tarinan toistuvan... "oltiin kylässä
ja emäntä olikin tehnyt jotain uutta eikä sitä mitä on aina
ollut tapana syödä ja jota odotettiin ja olikin tullut pettymys..."
Toinen esimerkki on vaalea leipä mitä tarjoan... Tule maistamanaan
uusinta leipä trendiä??? Ei... Tämä on käsityötä jonka
opettelussa mestariksi kestää vuosikymmeniä... Ja jos nyt aiemmin
käyneet tuulettavat kun esittelen leivän... Kertovat nähneensä
unta kyseisestä leivästä... Ei ole tarvetta juosta uusimpien
trendien perässä keksien pyörää/leipää uudelleen... Vaan
jatkettava oman käsityö ammatin "harjoittelemista" joka
ikinen päivä... Jotta ne taidot ja se leipä luontaisesti paranee
koko ajan... No mistä tämä trendien perässä juokseminen
johtuu... Yhteiskunnasta missä elämme? Joka on hyvin kertakäyttö
keskeinen... Sosiaalisesta paineesta / käyttäytymisestä...
Mainoksista... Uutuutta on helppo myydä... Jonka varmasti huomaa
joka ikisestä mainoksesta... Uutuus ei vaan istu ruokaan tai käsityö
ammattiin... Ei sen viljelijän kuulu keksiä sitä miten se peruna
viljellään uudella tavalla joka vuosi vaan tehdä se
huolellisesti... Eikä sen kokin kuulu keksiä sitä miten peruna
kypsennetään tai miltä peruna maistuu uudelleen vaan keskittyä
sen valmistamiseen huolellisesti...
Mitä seuraavaksi...
Viime syksynä kävi ravintola kriitikko joka kysyi tuon
kysymyksen ja se hämmensi... Teenhän sitä mistä suurin osa
kokeista haaveilee... Ja olen siinä mielessä hyvin etuoikeutettu...
Tavoitteena on kehittyä käsityö ammatissani... Helpompi vastata
mitä ei ainakaan... Isompaa tai toisia ravintoloita... Mitä siitä
seuraisi... Työn kuvan muutos... En olisi enää leipomassa sitä
leipää joka päivä ja tekemässä ruokaa... Sitä mitä
rakastan...
Nyt tarina jää kesken kun silmät painuvat liikaa kiinni joten
öitä...